Näköispatsas
Olin niin kovin innoissani ensimmäisestä blogikirjoituksestani että unohdin (tai tylysti sivuutin) blogin ulkoasun hienosäätämisen. En ole tosin ihan varma kävikö kukaan täällä kääntymässä, vai onnistuinko itse kilauttamaan kaikki pykälät kävijälaskuriin. Tarkemmin ajatellen melko omahyväistä: Valko-harmaan blogini fontin muuttaminen luettavaan kokoon oli viime viikolle liian suuri ponnistus, mutta kävijälaskurin koodinpätkä löytyi hyvinkin äkkiä. Oh, well.
Kirjallisuudesta keskustelu tapahtuu tällä sivustolla täysin mielivaltaisen subjektiivisesti. Siksi aion esitellä tämän subjektin lyhykäisesti. Olen naisihminen, jonka työ ei liity millään tavoin romaanikirjallisuuteen. En ole ihan varma, onko tässä tullut tehtyä aikanaan moka. No okei, töissä aikaansaamani tuotokset ovat kyllä välillä melkoista science fictionia. Minulla on luonnontieteellinen koulutus, joka sopii realistiselle putkiaivolle enemmän kuin hyvin, ja se myös paistaa toisinaan läpi suhtautumisessani asioihin. Mielestäni kaikki muut ajavat liikenteessä väärin paitsi minä. Näen helposti unia lukemistani kirjoista. Luontodokumentit ovat yleisesti ottaen minulle liian raakoja. (Pingviinien Matkassa, siis oikeesti kun se pingviininmuna karkaa ja vierii railoon...) Koska olen kirjastoissa ja kirjakaupoissa etusivu/takakansi-junkie, minulla oli mielikuva, että tunnen nobelistien tuotannon jo melko hyvin. Olinpa väärässä, reilusta sadasta kirjailijasta olen varsinaisesti lukenut kirjoja alusta loppuun noin viideltätoista.
Lukuharrastuksesta kiitän isää, joka toi 10-vuotiaalle tyttärelleen kirjastosta Tarun Sormusten Herrasta ja käski laittaa hevoskirjat takaisin hyllyyn. Katselen myös leffoja mielelläni, mutta jos näiden kahden median välillä on valittava, kirjat antavat minulle ehdottomasti enemmän. Jos kuvalla voi kertoa enemmän kuin tuhannella sanalla, niin luen mieluummin kaksi tuhatta sanaa ja muodostan sen jälkeen itse oman kuvani. Luen lähes kaikenlaista kirjallisuutta mielelläni, genressä kuin genressä on sekä hyviä että huonoja edustajia. No, kovin suuri dekkarien ystävä en ole, eikä tusinasotakirjallisuuskaan iske. Täydellisiä kirjoja blogikategorian ulkopuolelta edustavat minulle mm. Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Dumas'n Monte Criston kreivi, Linnan Täällä Pohjantähden alla ja Leen Kuin surmaisi satakielen. Muutama suosikki lisää löytyy nobelisteista, mutta palataan niihin sitten ajallaan. Klassikkokirjoista täysiä huteja minulle ovat olleet puolestaan mm. Fitzgeraldin Kultahattu sekä James Joycen tuotanto. Huhhuh.
Nyt, viitaten ensimmäiseen kappaleeseen, pyydän sinua jättämään kommenttia kommenttilooraan vieraillessasi. Vittuillakin saa, ainakin silloin tiedän etteivät kaikki käynnit ole minulta. En osaa toistaiseksi edes sensuroida sitä. Mutta mukavempaa ja rakentavampaa olisi jos sinulla olisi ajatuksia ja mielipiteitä lukemistani (tai muista) kirjoista. Ole eri mieltä tai samaa mieltä. Suosittele minulle kirjoja jotka tulisi lukea. Jos lyttään maanrakoon lempikirjasi niin älä pahastu vaan kerro missä meni vikaan. Näistä asioista saa keskustella seinien kanssa ihan kotonakin.
Näillä puheilla postaan tämän kirjoituksen ilmoille, ja alan kirjoittamaan, mitä mieltä olin Jose Saramagosta. Ja opettelen muutaman jipon jolla tehdä sivustosta luettavampi. Olen kuullut kaduilla sanoja kuten värit ja riviväli.
Olin niin kovin innoissani ensimmäisestä blogikirjoituksestani että unohdin (tai tylysti sivuutin) blogin ulkoasun hienosäätämisen. En ole tosin ihan varma kävikö kukaan täällä kääntymässä, vai onnistuinko itse kilauttamaan kaikki pykälät kävijälaskuriin. Tarkemmin ajatellen melko omahyväistä: Valko-harmaan blogini fontin muuttaminen luettavaan kokoon oli viime viikolle liian suuri ponnistus, mutta kävijälaskurin koodinpätkä löytyi hyvinkin äkkiä. Oh, well.
Kirjallisuudesta keskustelu tapahtuu tällä sivustolla täysin mielivaltaisen subjektiivisesti. Siksi aion esitellä tämän subjektin lyhykäisesti. Olen naisihminen, jonka työ ei liity millään tavoin romaanikirjallisuuteen. En ole ihan varma, onko tässä tullut tehtyä aikanaan moka. No okei, töissä aikaansaamani tuotokset ovat kyllä välillä melkoista science fictionia. Minulla on luonnontieteellinen koulutus, joka sopii realistiselle putkiaivolle enemmän kuin hyvin, ja se myös paistaa toisinaan läpi suhtautumisessani asioihin. Mielestäni kaikki muut ajavat liikenteessä väärin paitsi minä. Näen helposti unia lukemistani kirjoista. Luontodokumentit ovat yleisesti ottaen minulle liian raakoja. (Pingviinien Matkassa, siis oikeesti kun se pingviininmuna karkaa ja vierii railoon...) Koska olen kirjastoissa ja kirjakaupoissa etusivu/takakansi-junkie, minulla oli mielikuva, että tunnen nobelistien tuotannon jo melko hyvin. Olinpa väärässä, reilusta sadasta kirjailijasta olen varsinaisesti lukenut kirjoja alusta loppuun noin viideltätoista.
Lukuharrastuksesta kiitän isää, joka toi 10-vuotiaalle tyttärelleen kirjastosta Tarun Sormusten Herrasta ja käski laittaa hevoskirjat takaisin hyllyyn. Katselen myös leffoja mielelläni, mutta jos näiden kahden median välillä on valittava, kirjat antavat minulle ehdottomasti enemmän. Jos kuvalla voi kertoa enemmän kuin tuhannella sanalla, niin luen mieluummin kaksi tuhatta sanaa ja muodostan sen jälkeen itse oman kuvani. Luen lähes kaikenlaista kirjallisuutta mielelläni, genressä kuin genressä on sekä hyviä että huonoja edustajia. No, kovin suuri dekkarien ystävä en ole, eikä tusinasotakirjallisuuskaan iske. Täydellisiä kirjoja blogikategorian ulkopuolelta edustavat minulle mm. Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Dumas'n Monte Criston kreivi, Linnan Täällä Pohjantähden alla ja Leen Kuin surmaisi satakielen. Muutama suosikki lisää löytyy nobelisteista, mutta palataan niihin sitten ajallaan. Klassikkokirjoista täysiä huteja minulle ovat olleet puolestaan mm. Fitzgeraldin Kultahattu sekä James Joycen tuotanto. Huhhuh.
Nyt, viitaten ensimmäiseen kappaleeseen, pyydän sinua jättämään kommenttia kommenttilooraan vieraillessasi. Vittuillakin saa, ainakin silloin tiedän etteivät kaikki käynnit ole minulta. En osaa toistaiseksi edes sensuroida sitä. Mutta mukavempaa ja rakentavampaa olisi jos sinulla olisi ajatuksia ja mielipiteitä lukemistani (tai muista) kirjoista. Ole eri mieltä tai samaa mieltä. Suosittele minulle kirjoja jotka tulisi lukea. Jos lyttään maanrakoon lempikirjasi niin älä pahastu vaan kerro missä meni vikaan. Näistä asioista saa keskustella seinien kanssa ihan kotonakin.
Näillä puheilla postaan tämän kirjoituksen ilmoille, ja alan kirjoittamaan, mitä mieltä olin Jose Saramagosta. Ja opettelen muutaman jipon jolla tehdä sivustosta luettavampi. Olen kuullut kaduilla sanoja kuten värit ja riviväli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti